Kuten tässä jo joinakin vuosina aikaisemminkin, vietimme heinäkuun viimeisen lauantain kauniissa ja aurinkoisessa Harjavallassa. KarmaRockista on kehkeytynyt joka kesäinen perinne, minne on pakko päästä. Ei tule muuten kesää! Lipun tilasin jo varmaan helmi-maaliskuussa, kun ensimmäiset tuli myyntiin. Esiintyjät julkaistiin vasta toukokuun alussa, mutta yksi varma sieltä löytyy joka vuosi... se riittää mulle. Maj Karma <3

Uusia tuttavuuksiakin musiikin saralla tuli vastaan. Never hööd mistään Nyrkkitappelusta. Aika hyvää Tamperelaista punkkia. Levy lähti mukaan. Nose oli ekan biisin perusteella aika outoo kamaa, mutta lämpeni loppua kohden. Mariskasta en tykkää! Ja Ismo räjäytti potin. On se vaan äijä! Niin ja Ylppö tietty =D

Lähettiin lasten kanssa jo torstaina reissuun, kun pääsin töistä. Raumalla räjäytettiin potti kahtia, tytöt meni mun serkun luokse yöksi ja me Juipin kanssa jäätiin ihanan raksu kaverin luokse. Perjantai menikin Rauman katuja tallatessa. Sielä oli pitsiviikot meneillään ja kamalasti kojuja pitkin ja poikin. Kaveri oli töissä, joten lasten ja serkun ja toisen raksun kanssa kierreltin tekemässä löytöjä. Illallaa mentiin kaikki kaverin tykö yöksi, että serkku sai kerätä voimia lauantain koitokseen. Puolen päivän maissa lapset siirtyi serkun puolelle ja me lähettiin intopinkeenä ajelemaan Harjavaltaan. Kelit onneks suosi, mutta tulihan sieltä se viimevuotinen ukkoskuuro... ilman salamoita tällä kertaa. Oli nopeesti ohi.

Nyt tässä väännetään töitä, kunnes seuraava laps/työ vapaa koittaa. Keksisköhän sitä jotakin vai olisko vaan kotona?

Tää saattaa jäähä päähän soimaan. Hei Jonne Aaron!

http://www.youtube.com/watch?v=Iyef8PTkBvg

Ihan tuossa Goon huumassa pääs unohtumaan, että tulihan sitä käytyä Kissiäkin kattomassa. Pakattiin Nupun kanssa aamusta auto ja hurautettiin Tampesteriin. Sieltä lastattiin kyytiin Marsu ja Avokki. Niin alkoi matka kohti Vantaan Ilolaa. Enomies sielä vaimonsa kanssa meijät majoitti yhden yön verran. Ja vaimo meidät kyyti Hartwall Areenalle ja haki keikan jälkeen takasin. Nuppu tosin siitä hieman närkästyi ja meinas mennä ilta pilalle. Hän kun olisi halunnut mennä junalla, kun sellaisesta oli aikasemmin puhetta. Keikan jälkeen mieli kyllä oli iloinen, ettei tarvinnut kävellä ja odottaa ja taas kävellä. Alkuun lasta hieman jännitti ja vessassa piti ravata pariinkin otteeseen. Väsykin meinas yllättää kesken kaiken, mutta muutama räjähys niin johan taas jakso. Toivottavasti lapsi muistaa vielä vanhoilla päivillä tämänkin reissun. Seuraavaksi hän haluaa kuulemma Cheekin keikalle... katsotaan.

Huomenna olis suunnitteilla nähdä vanha luokkakaveri monen vuoden jälkeen. Varmaan kymmeneen vuoteen olla nähty... en muista. Hatara mielikuva olis, että joskus sillon ku Eppu oli ihan vauva. Hassua, mutta mua vähän jänskättää! Se on naimisissa muusikon kanssa ja heillä on pieni tyttölapsi. Jotain lehti hommeleita se tekee ja joskus jotain mallin hommiakin on tehny. Saa nähä onko meillä puhuttavaa. Kiva nähdä! Jotkut kaverit vaan on sellasia, että sitä vieraantuu vaikka olis kuinka ollu paras kaveri aikanaan. Yläasteen paras kaveri - tehään samoja töitä, molemmilla lapsia... meillä ei oo mitään puhuttavaa. Sit se Hesassa asuva, maailmaa nähnyt ja sinkkuna oleleva lapsuuden ystävä... aina riittää juttua enemmän ku aikaa. Tässä nyt laittelen sit paikkoja kuntoon, että kehtaa päästää vieraat peremmälle.

Tää on aikalailla meijän näkökulmasta

http://www.youtube.com/watch?v=c35q5vFVMqU

Johan tässä tuli taukoiltua. Hmmm... tai sitten syynä oli se, että unohin salasanan, enkä vaan jaksanu panostaa asiaan. (Ehä kyllä ees tiiä onko kukaan osannu kaivatakkaan... luetaanko näitä mun juttuja.) Kaiken kukkuraksi hommasin helkatin älypuhelimen, mitä kautta tulee käytyä netissä ja facessa. Konetta tulee auottua normaalia vähemmän. No mutta jos nyt innostus taas kirjottelemaan tänne kaiken maailman juttuja. Voi sit myöhemmin tarkistaa täältä mitä on tapahtunu. Siis jos muistaa salasanan =D

Talveen ja kevääseen on mahtunut vaikka ja mitä, mutta pääsääntösesti se on sitä normaalia - töitä, kotia, lapsia ja lasten harrastamista. Kävin ite kokeilemassa pari kahvakuula tuntia ja parikolme kuukautta pyörittiin kaverin kanssa punttiksella yhestä kolmeen kertaa viikossa. Kesä tuli ja kaikki jäi. Katotaan syssymmällä taas mitä tulee eteen.

Kesä on vasta tässä vaiheessa, joten en uskalla varmaksi sanoa, että oliko viime viikolla, omassa pihassa, yks kovin kotimainen, lemppari bändi, livenä... se kesän kohokohta! Ehkä, ehkä ei, mutta ihan sairaan magee juttu kuitenki. Seittämän jätkää + kuvaaja Miika, karauttaa valkoisella (ratsulla) pakettiautolla pihaan. Purkaa kamat tuohon pihaan, syö mitä tarjotaan ja rupeevat soittamaan. Wuuhuuuuu! Ei muuta voi sanoo! Kuulosti kyllä niin mielipuolisen hyvältä, että tästähän vois tulla ihan tapa. Pojat kun lopetti soittamisen siirryttiin sisätiloihin. Laitettiin singstari pyörimään. Ja sehän pyöri aamuun asti. Miten näin vanhakin jakso? Hyvin! Hyvässä seurassa aika lentää... se on totta. Mahottoman mukavia poikia olivat ja kamalan fiksujakin vielä. Tietenkin sielä piti olla yksi ihanuus yli muiden, joka sit vei mun sydämen mennessään. Saa nähä saanko koskaan takasin. Mutta hei.... monen vuoden jälkeen... heräsin omasta sängystä miehen vierestä. Heh! Tosin kyseessä oli lapsen kummisetä, vaimo oli kerenny karata jo välistä alakertaan =D Eikös se nyt oo ihan normaalia kolmen nukkua samassa parisängyssä, ku viereisissä huoneissa olis kolme tyhjää sänkyä? Laitettiin pojille aamupala pöytään ja niin ne lähti jatkamaan matkaa seuraavalle keikalle. Tervetuloa ens kesänä uudestaan! Hommataan lisää singstar-levyjä niin ei tartte kuutta tuntia yhtä ja samaa renkuttaa.

Seuraavaksi sit tehään pari viikkoa töitä ja ootetaan KarmaRockia. Ihanaa päästä käymään taas Raumalla ja Harjavallassa. Ja näkee taas murusia, joita on ollu hirvee ikävä... ja Ylpön! Kyllä sitäkin on ollu ikävä...

Ja sit se kaikist paras biisi... tai sitten ei!

http://www.youtube.com/watch?v=WZ-h1Yn0VuA

 

Tänään oli rankka päivä, kun muistohetkessä meni lopultakin tajuntaan, että en nää Pikeä enään koskaan. Se oli aina tukemassa ja kannustamassa, pohtimassa syntyjä syviä ja nauramassa makoisasti. Se jakso aina pyöritellä päätään mun toilailuille ja vöyhötyksille.
Ainut mikä lohduttaa on se, että tiedän kipujen olevan ohi.

"Tanssi, olkoon ilo kahlitsematonta."
Se on mottoni, vaikka näköpiirissä ei olisi iloa enempää kuin tanssiakaan.
- Mark Twain -

Viime yönä pääsin eräällä mökillä Ylpön ruokapöytään. Tarjolla oli porkkanalaatikkoa, mikä oli aikasta erikoista. Jälkiruuaksi Herra tarjosi jonkin sortin hedelmärahkaa tai vaahtoa? Jälkkärin päälle oli jätetty lappu - Sinkku ystävä, ota yhteyttä. Olin ainut sinkku sielä. Hmmm...
Tosin peruutin yöllä myös hankeen. Nuppu ja Juippi oli kyydissä... ei onneks käyny mitään. Johan oli vilkas yö!

Tää on Pike sulle. Viikonloppuna otan yhen ja tanssin.
http://www.youtube.com/watch?v=S6JK-1GUGTM

Mä niin monesti tänne kirjottelen... ajatuksissani. Iltasella tulee paljon juttuja mieleen, mutta sit sammutat koneen ja kirjottamatta jäi taas.

Joulu tulee ja kansa pyörii hirveessä stressissä. Paskat! Tulee se joulu ilman häsäämistäkin. Mä oon jokusen lahjan ostanu ja jopa paketoinutkin. Yleensä paketoin vasta edellisenä yönä. Kynttelikön oon kaivanu kaapista... siinähän se meijän joulukoristelu sitten olikin. Tänä vuonna ollaan ilman kuusta... tai no, sellasen pienen tekokuusen laitan pöydälle. Muksut menee jouluksi isälleen ja ite oon töissä. Eihän siinä sen kummempia.

Mulla kävi tässä jokusen aikaa sit entinen heila kylässä. Ollu naimisissa jo varmaan kohta sen 10 vuotta. 3 lapsen isä. Oikeesti... mä joskus olisin voinu tehä sen puolesta mitä vaan. Satunnaisesti se käy vieläkin vonkaamassa ja mankumassa värin tehtyjä valintojaan. Nytkin, se oli perjantai ku kävi, niin sunnuntaina oli nuorimman ristiäiset. Arvatkaa herusko?

Tytöt päätti, että me tarvitaan uus tietokone. Menivät ja heittivät puhelimella näyttöön. Aika kätevää! No vahinkohan se oli oikeesti. Nyt tää dataa iskän vanhalla koneella, mikä jumittaa vähän väliä ja yhtä usein tekis mieli heittää se pesään. Jos vaikka se pukki tois uuden...

Viikko sitten kävin taas moikkaamassa Marsua ja Avokkia. Ilta meni keikkaillessa, kun Avokki pomppi lavalla. Meno oli lähes yhtä hyvä ku Lamalla.
http://www.youtube.com/watch?v=LRgl54cL_fI

Mähän oon ihan mahottoman kova rakastumaan. Nyt mä oon rakastunu tohon Jareen. Eikä... ihme kyllä... tuo Cheekin musiikkikaan nyt ihan mitään hirveetä oo. Kyllähän tota kattelee! Tuli seurattua tuota - Vain Elämää - sarjaa. Tyttömäiseen tapaan rupes ajatukset lentelemään. Sit tuo tyyppi rupee nyrpistelemään käytetyille makuupusseille. No ehä mäkään sille sit kelpaa ku oon käytetty. HAH!
Seuraavaa rakkautta ootellessa!
http://www.youtube.com/watch?v=i98zFFcQkyA