On tämäkin... lapset nukkuu ja äitee opettelee kirjottamaan blogia.
No mutta se on niin normaalia. Olla tähän aikaan hereillä ja puuhata omia. Valvominen on kivaa, mutta aamulla ei oo enään niin kivaa nousta ylös. Ensin heräät, poltat tupakan, meikkaat ja sitten herätät lapset. Laitat aamupalaa, katot että on koulu- ja hoitovaatteet, viet nuorimmaisen hoitoon ja yrität keretä ite töihin... ajoissa. Iltavuorossa ei oo ihan niin hirveetä hoppua, muuta kun saaha lapset ajoissa kouluun. Onneks tytöt on reippaita pyöräilijöitä, niin ei tarvi aina kuskata.

Huomenna on iltavuoro, mutta aikanen herätys silti. Kun muksut on saatu kouluun ja hoitoon, menen kahville. Mulla on vakikahvila, missä käyn aina vapailla ja iltavuorossa juomassa aamukahvit ja tapaamassa ystävää (jos sillä sattuu olemaan työvuoro). 
Tosin tänään - vapaapäivänä - menin erään ystävän luokse aamukahville ja olin sielä iltapäivään asti. Sieltä sit suoraan hakemaan nuori herra hoidosta ja neiti eppuluokkalainen ilttiksestä. Kotona muksuille ruokaa ja sit vein eppulaisen kaverin luokse leikkimään. Kotona ootti pyykki narulle heittoa, kasvimaa kaivamista ja lautapino kantamista. Ruohonleikkuriakin vilkasin, mutta totesin sen valuttavan edelleen bensaa. Sitten sauna lämpiämään ja hakemaan eppulainen kotiin. Ensin toki piti passittaa kotiin esikko, joka jäi nuorimman kanssa pitämään taloa pystyssä. Palattuani, oli isäni tullut käymään ja kaivanut taas ruohonleikkurin ulos (jopas sitä on ulkoilutettu tänään ahkerasti =) aikomuksenaan laittaa se kuntoon. Jei! Ehkä mä tänä kesänä leikkaan vielä ruohoo.

Tää on niin mun maailma!