Yleensä iltavuorot on menny omalla painollaan. Kotiasioista ei tarvi huolehtia, kun on lapsilla luotettava hoitaja.
No... ensin soitetaan Ilttiksestä, että "Mihinkäs me tää teijän Nuppu laitetaan?" - Passittakaa se mummulaan! Sitten soittaa vaari, ku ovat menossa hakemaan nappiksia kotoo, ettei ne pääse sisälle... kenelläkään ku ei ollu avaimia. Minä sitten kilttinä tyttönä ja äitinä lähden kesken kiireisimmän hetken tuomaan avaimia kotiin. Lapsi pääsi sisälle eikä ees hakenu sieltä mitään. Käskin laittamaan ne nappikset ja säärisuoja, niin eikös tää rupee riehumaan. Ei muka saa nauhoja kiinni. Pakko oli lähtee jatkamaan töitä.

Töissä kun on taskut täynnä tavaraa, niin oma puhelin on välillä millon missäkin. Tänään se sattu olemaan autossa työkassissa. Kappas kappsa... 5 puhelua tullu. Nyt on jotain todella tärkeetä asiaa jollakin! Eppu soittanu 3 kertaa ja Nuppu 2. Ensin soitan Epulle. Voi voi... oli kaatunu pyörällä tallilta lähtiessä. Polvi ja kyynärpää on nyt naarmuilla. Onneks oli saanut vaarin kiinni ja sai kyydin kotio. Sitten soitan Nupulle, joka ilmottaa mitä haluaa viedä kaverille syntymäpäivälahjaksi. Ihan kiva... oltas kyllä keretty kotonakin juttelemaan. Synttärit kun on vasta 16.6 =D

Hulina on tauonnut ja lapsukaiset nukkuu. Niinpä niin! Kyllähän sitä elämää täällä on yölläkin. Lapset on nimittäin aika kovia puhumaan unissaan. Tuli vaan mieleen, kun tuo Juippi tuola ynisee.