Joskus se on kotiin palattava - halus tai ei. Oishan sitä Serkun ja Vaimon vieraana vielä mielellään ollu. Eppukin kotiutui leiriltä pikkasen meidän jälkeen. Ja arvatkaas mitä? Eipä keretty montaa minuuttia olla kasassa, kun oli jo ensimmäinen itkupotkuraivarihuutokuoro. Eppu oli nääs voittanu karkkia kilpailussa ja Nuppu kilahti. Onhan se toki kamalaa, kun toinen on saanu pikkasen enemmän karkkia. Pahamielihän siitä tuli kaikille! Onneks ne osaa jälkeen päin pyytää anteeks hölmöä käytöstä. Sit ne halus ihan välttämättä mennä uimaan, vaikka oli ihan sika kylmä. Ei ne sielä kauaa viihtyny... tuli vilu!

Illaksi sit koko porukka urheilukentälle kattomaan Nupun jalisturnausta. Kaks peliä ja kaks rökäletappioo. Pelaajilla hyvä mieli silti ja sehän se on pääasia, että on hauskaa! Pelin jälkeen Nupulle tuli kaveri yökylään ja Juippi piti hakee mummulasta. Tuskissani sen sinne laitoin evakkoon, kun mummu ja vaari ei jaksanut peliä kattoo loppuun ja jätkä pyöri kokoajan jaloissa naukumassa ja narisemassa. Yritä siinä sit jotain myyntikojua pitää! Onneks siinä oli monta akkaa ja ukkoo saman homman äärellä.

Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta joka mies yhtä sotaa!
http://www.youtube.com/watch?v=NllLjVzj068
Te ette tunne minua!

Huomenna yritän kantaa puita liiteriin... toivotaan ettei sada. Ei mua kyllä sokerista oo tehty vaikka näin makee oonki. Perjantaina muksut lähtee isälleen ja äitee ei vieläkään tiedä mitä tekis. Himos meni puihin ja sekös harmittaa! Vaihtoehtoja löytyy, mutta kun ei osaa päättää. En silti mitään ressiä ota vaan mennään mututuntumalla. Oon kotona, lähen ajelulle, palaan Serkun ja Vaimon tykö... anskattoo!