Aaaarrrgghhh! Yksi piinaava ilta taas kentän laidalla. Mä niin inhoon kaiken maailman urheilu- ja muita tapahtumia. Mä en vaan kuulu sinne! Mörköilen sielä kentän laidalla yksikseni pipo silmillä. Ihan ku kaikki karttais mua, eikä vahingossakaan kukaan jää juttelee. Tai no... muutaman sanan siinä saattaa vaihtaa jonkun kanssa, mutta kummasti ne kaikki vaan katoo ympäriltä. Ei niistä vaan voi jäädä poiskaan, kun muksut haluaa mennä. Onhan niitä nyt kannustettava kaikessa mistä innostuvat.
Illan saldo - Juipille kultaa, Nupulle 11 sija ja Epulle pronssia.
Huomenna sitten uudestaan kentän laidalle. Nupulla on jalkapallo turnaus. Tämä äitee mene paistamaan makkaraa... jälleen kerran!

Arvatkaas mitkä on pahimmat? Joulumyyjäiset! Ehdottomasti. Sielä kaikki vanhat haahkat käy kyselemässä kuulumisia ja utelemassa mies asioista. Pahinta on, että kaikki päivittelee sitä kuinka rankkaa mulla on. Ihan ku ne tietäs hittojakaan mun elämästä! Ajatus muuttamisesta ja muualla asumisesta houkuttelee aika ajoittain, mutta tiedän silti, että tokkopa täältä tulee kovin äkkiä mihinkään lähettyä. Onhan täällä vakityöpaikka (ai niin... mä todellakin sain vakituisen paikan) talo, vanhemmat, lasten koulu ja kaverit... ei se lähteminenkään helppoa olisi.

Nyt yritän päällystää lapsen koulukirjoja. Katson boxilta La Bambaa ja itken, koska äiti sai juuri kuulla poikansa kuolleen lentokoneonnettomuudessa. Taidan olla hieman väsynyt!

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
http://www.youtube.com/watch?v=hVHXQaDKrb8